Onko sinulla kykyä omaksua suuri määrä muutoksia ylläpitäen samalla korkeaa suorituskykyä? Entä pystytkö sopeutumaan nopeasti ja tehokkaasti odottamattomiin tilanteisiin? Menestytkö myös vastoinkäymisten turbulenssissa? Ponnahdatko niiden jälkeen takaisin toimintakykyiseksi kuin korkki veden pinnalle? Koetko, että haasteet ja vastoinkäymiset ovat selätettävissä ja vahvistavat sinua? Jos vastasit myöntävästi näihin kaikkiin, onneksi olkoon: sinulla on todennäköisesti korkea resilienssi, olet resilientti yksilö.
Mikä se resilienssi oikein on?
Parin viime vuoden aikana onkin taikasanan omaisesti alettu puhua resilienssistä. Termi voidaan ymmärtää muutoskyvykkyytenä, muutosketteryytenä tai taitona tokeentua muutoksesta ennalleen.
Resilienssi kuvaa yksilön tai ryhmän kykyä omaksua muutos mahdollisimman vähäisin haittavaikutuksin tuottavaa toimintaa kohtaan. Eli mitä nopeampaa on palautuminen odottamattomasta muutoksesta, sitä pienemmät ovat haitat yksilölle itselleen ja organisaation tuottavuudelle. Ja nyt tulee se asiaan liittyvä ilosanoma: tätä kyvykkyyttä eli resilienssiä voi mitata ja kehittää. Wau! Sillä yleisesti tunnustetun ajatuksen mukaanhan sitä mitä et voi mitata, et voi myöskään seurata, kehittää tai johtaa.
Mistä tässä onkaan siis kysymys? Yritysten ja niiden työntekijöiden kannalta omien voimavarojen tunnistamisesta, itsetuntemuksesta ja kehittämismahdollisuuksista. Sillä ilmiönähän muutos on alati vauhtiaan kiihdyttävä ja vaikutuksiaan syventävä. Joten pitäisikö ryhtyä harjoituttamaan niin omia kuin johdettaviensakin muutosmuskeleita ja muutoskuntoa – samasta syystä kuin harjoitamme fyysistä kuntoamme kohti kestävyyttä, parempaa vointia ja suoriutumista?
Resilienssi ja johtaminen
Yhtymäkohta johtamiseen ja esimiestyöhön löytyy esimiehen oman resilienssitason ja johdettavan ryhmän resilienssin kohtaamisesta: Jos johtajan resllienssi on korkea ja ryhmän matala, ryhmä uupuu johtajansa vauhdissa. Korkean resilienssin omaava johtaja saattaa ajaa yksilön tai ryhmänsä muutosylikuormituksen tilaan. Koska yksilön muutosenergian varantoa käyttävät myös yksityiselämän muutokset – huom. myös mieluisat muutokset syövät energiaa – ripeä muutosten tahti tai niiden vaativuus voivat oirehtia muutosylikuormituksesta esim. seuraavilla ilmentymillä: ärtymys, huono tai vähentynyt vuorovaikutus, lisääntyneet erimielisyydet työtovereiden välillä, alentunut tiimityön tehokkuus, voimattomuuden tunteet, lisääntyneet terveysongelmat ja poissaolot, välinpitämättömyys tai syrjään vetäytyminen, negatiivisuuden lietsominen tai jopa päihteiden väärinkäyttö. Kuulostaako tutuilta?
Jos, niin mielestäni lääkettä näihin oireisiin kannattaa hakea resilienssin eli ”muutosmuskeleiden” kehittämisestä. Resilienssin kehittäminen on mahdollista, samoin kuin minkä tahansa ominaisuuden tai kyvykkyyden. Reseptikin on samansuuntainen kuin muidenkin kehittämistarpeiden kohdalla: ensi alkuun tarvitaan tunnistamista, sen jälkeen tosiasioiden tunnustamista ja seuraavaksi tinkimätöntä tahtoa harjoittelun vaatimaan vaivannäköön ja vahvaa halua parempiin suorituksiin. Tavoitteellisuuden ja kurinalaisuuden sisällytän tässä yhteydessä tahtoon sekä haluun.
Kunto-ohjelma muutosmuskeleille?
Resilienssiä kehitettäessä kehitetään viittä eri ”muutosmuskelia”:
Positiivisuus (positiivinen maailma ja positiivinen minä) auttaa yksilöä ohjaamaan energiansa haasteiden ratkaisemiseen niiden välttelyn sijaan.
Keskittyneisyys edistää yksilön kykyä ohjata energiansa tärkeimpiin tavoitteisiin sen sijaan, että hän hajauttaisi voimavarojaan liian moniin vaihtoehtoihin.
Joustavuus (joustava ajattelu ja joustava sosiaalisuus) edistää uusien mahdollisuuksien etsimistä sekä avaamista tuttuun ja totuttuun turvautumisen sijaan.
Järjestelmällisyys tukee yksilön kykyä itsekuriin ja systemaattiseen sekä tehokkaaseen toimintaan ratkaisujen löytämiseksi.
Proaktiivisuus on yksilön kykyä sekä uskallusta aloittaa, käynnistää ja ryhtyä toimeen, vaikka kaikki ei olisikaan yksityiskohtiaan myöten selvää.
Resilienssiarviolla (itsearvio) voidaan selvittää yksilön resilienssiprofiili, josta nähdään edellä kuvattujen ominaisuuksien vaikutukset yksilön kykyyn selviytyä ennen kokemattomista ja stressaavista tilanteista. Profiili on henkilökohtainen ja akreditoitu valmentaja auttaa arvioitua ymmärtämään tuloksensa sekä valitsemaan kehittämiskohteet ja –keinot. Mitä konkreettisempi kehitysohjelma on ja mitä selkeämmin se on liitetty yksilön omaan työhön, sitä nopeammin saavutetaan tuloksia. Resilienssiprofiilia ja kehitysohjelmaa voi mainiosti hyödytää esim. osana kehitys- ja tavoitekeskustelua tai sen voi linkittää henkilökohtaiseen balanced scorecardiin.
Omakohtainen kokemus
Tekstini pohjautuu Resilience Factoryn aineistoon sekä kokemuksiini omasta resilienssiprofiilistani, jonka sain tehdä akreditoitumiseni yhteydessä. Yleisesti ottaen osoittauduin erittäinkin ”muutoskyvykkääksi” – mikä ei ollut minun kaltaiselleni haasteisiin heittäytyjälle yllätys. Yksi ”lihasryhmä” oli selvästi muita alemmalla tasolla ja se oli järjestelmällisyys. Minulla kesti tovin hyväksyä tämä tulos, mutta päästyäni sisään tuon ominaisuuden käytön tai käyttämättömyyden ilmenemiseen eri tilanteissa, ymmärsin sen olevan hyvinkin totta: positiivinen maailmankatsomukseni ja proaktiivisuuteni ajavat minut liikkeelle myös erittäin paineisissa muutostilanteissa. Tällöin minulle on tärkeää tekeminen ja toiminta, ryhtyminen ja aikaan saaminen. Sellaisissa tilanteissa tulen hajottaneeksi huomiotani ja energiaani tehottomasti moneen eri asiaan. Tavoitteeseen keskittyminen, oman toiminnan priorisointi ja lujuus tehdä valintoja edistäisivät myönteisten tulosten aikaan saamista myös hektisessä arjessa.
Oma resilienssin kunto-ohjelmani on tehty, aloitin sen toteuttamisen heti ja vaikutuksia tarkastelen aluksi viikoittain. Ota yhteyttä, jos haluat perehtyä resilienssiin lähemmin, kehittää omia tai organisaatiosi ”muutosmuskeleita”. Olen ilolla käytettävissäsi!
#EL
